Avartti on antanut minulle paljon
Kuulin Avartista ensimmäisen kerran ollessani 7. luokalla. Nuoriso-ohjaaja kertoi meille Avartista, mutta se tuntui todella monimutkaiselta. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen ansioista, kiinnostuin ohjelmasta ja halusin kokeilla sitä ja ymmärtää samalla mitä se oikeastaan tarkoittaa. Saimme koottua kaveriporukan ja annoimme sille nimen Sukkerit ja aloitimme Avartin.
Pronssi-tasolla tapasimme paljon ryhmän kesken ja se auttoi paljon Avartin aloittamisessa. Jos tuli ongelmia, niin asiaa oli helppo kysyä muilta. Muutenkin autoimme paljon toisiamme mm. keksimään mitä eri osa-alueilla pystyy harrastamaan. Liikuntana minä kävelin ja pyöräilin, taitona tein käsitöitä ja palveluna pidin ala-asteikäisille tytöille tyttökerhoa. Seikkailuna teimme noin 80 kilometrin pituisen pyöräseikkailun. Pronssi-tason tunnustukset saimme valtioneuvoston juhlahuoneistossa ministeri Stefan Wallinilta. Tunnustustenjaon yhteydessä pääsimme nauttimaan myös jouluisesta Helsingistä.
Hopea-tasolla säilytin edelleen käsityöt taitona, mutta vaihdoin muut harrastukset. Palveluna sisustimme uudestaan ja maalasimme nuorisotalollamme olevan DJ-kopin. Liikunnassa pidin sekaliikuntapäiväkirjaa kaikesta liikunnasta, jota harrastin. Siihen sisältyi kävelyä, pyöräilyä, jalkapalloa, tanssia ja luistelua sekä välillä myös muita liikunta-lajikokeiluja. Harjoitusseikkailuna meloimme Outokummussa 12 järven kierroksen ja varsinaisen seikkailun teimme Koloveden kansallispuistossa. Tämän lisäksi pääsimme osallistumaan Venäjällä, Petroskoin lähistöllä järjestettyyn Trust to the world -leirille. Leirillä oli osallistujia eri puolilta maailmaa ja tutustuin muun muassa singaporelaiseen ja eteläafrikkalaiseen tyttöön. Opin myös paljon uutta venäläisestä kulttuurista.
Pronssi- ja hopea-tasot suoritin nopeasti, lähes minimiajassa. Kultaa sen sijaan olen tehnyt nyt noin kaksi vuotta ja keväällä olisi tarkoitus saada vielä viimeinen tunnustus. Kultatasolla Avartista on muutenkin päässyt nauttimaan paremmin. Taitona olin mukana lukion kuorossa ja liikuntana minulla oli vanhojen tanssit sekä niihin valmistautuminen perusliikunnalla. Palveluna kävin isos- sekä kerhonohjaajakoulutuksen. Tämän lisäksi pidin yhdessä Outin kanssa kokkikerhoa 1.-3. luokkalaisille pojille. Projektin suoritin Rautavaaralla kansainvälisellä Challenge ’09 -leirillä ohjaajana. Harjoitusseikkailun teimme Lieksassa Ruunaan koskien ympäristössä ja Patvinsuon kansallispuistossa. Varsinaisen seikkailun suoritimme vaeltamalla Walesin upeissa maastoissa.
Avartti on antanut minulle paljon. Olen oppinut paljon eri kulttuureista Avartti-leireillä ja sen lisäksi olen päässyt matkustamaan ja olen tutustunut ihmisiin eri puolilta maapalloa. Olen päässyt myös harjoittamaan kielitaitoani, enkä pelkästään englantia vaan olen päässyt käyttämään myös saksaa. Erityisesti monet hienot kokemukset ja muistot ovat painuneet mieleeni.
Minua harmittaa kun Avartti on minun kohdaltani jo loppusuoralla. Onneksi kuitenkin ohjaajakoulutus ja ohjaajana toimiminen sekä Avartin tukiryhmä antavat vielä mahdollisuuden pysyä aktiivisesti mukana toiminnassa.
Elina Puumalainen, Liperi