Mahdollisuus kasvaa
Elämä on kasvamista, uuteen sopeutumista sekä vanhoista asioista luopumista. Avartti on ollut minulle yksi mahdollisuus kasvaa, ja on sitä edelleen. Ehdin käydä läpi pronssi- ja hopeatasot. Saavutusten kirjani on edelleen hyvässä tallessa.
Aktiiviset Avartti-vuoteni olivat vuosina 2001 – 2004, jolloin sain toiminnasta omalle harrastamiselle tarpeellisen selkärangan. Taitona kirjoitin runoja, liikunnassa kävin pronssitasolla uimassa ja hopeassa lenkkeilin. Palveluna ohjasin Avartti-ryhmää sekä annoin panokseni Parikkalan alakulttuuriyhdistykselle. Seikkailut tapahtuivat Itä-Suomen rajalla ja Lapissa.
Tärkeänä itselleni pidin eri osa-alueiden kokonaisuutta, koska olisin muuten helposti panostanut vain omasta mielestäni kiinnostavaan toimintaan. Iloinen olen etenkin siitä, että liikunnan osuus elämässäni kasvoi kohisten nollasta ylöspäin. Liikkumattomuuteni oli aluksi lähes henkinen este koko Avarttiin osallistumiselle. Nyt asialle on jo helppo nauraa. Toinen iso asia oli palvelun kautta ymmärtää laajemmin vapaaehtoispohjalta tehtävää työtä.
Aktiivisten vuosieni jälkeen olen toiminut Avartin seikkailutyöryhmässä, jonka yksi tärkeä tehtävä on tarjota tukea niille ohjaajille, jotka auttavat nuorten ryhmiä toteuttamaan seikkailuja.
Teen leipätyöni vastaavana nuorisokasvattajana Non Fighting Generation –järjestössä. Koen Avartin kautta saaneeni eväitä myös tähän työhön. Joku toinen voi harrastaessaan löytää itselleen uuden ystävän, kolmannelle tärkeintä on kehittyä ja kasvaa ihmisenä. Ihan vaan vinkkinä kaikille alle 25-vuotiaille: Avartti voi olla sinullekin hyvä juttu!
Heikki Kantonen, Mikkeli