Olen aloittanut Avartin vasta äskettäin. Johtuen juuri tästä, en ole välttämättä ehtinyt tehdä yhtä paljon kuin muut. Kuitenkin pronssi taso on jo seikkailuosiota vailla valmis. Huolimatta siitä että olen vasta-alkaja Avartti-toiminassa, olen panostanut siihen kunnolla. Koska Avartin voi tehdä melkein miten tahansa haluaa (kunhan noudattaa muutamia täsmentäviä sääntöjä) on omien tavoitteiden asettaminen ja niihin tähtääminen ollut sekä mukavan haastavaa että mielekästä. Tämä on saanut aikaan sen, että tavoitteita halutaan saavuttaa.
Omat tavoitteeni ovat olleet monipuolisia ja itseäni kiinnostavia. Esimerkkinä voidaan pitää taito-osiota. Olen harrastanut pienoismallien rakentelua ja maalaamista melkein seitsemän vuotta, mutta olin pitänyt noin neljän kuukauden tauon. Sitten kun aloitin Avartti toiminnan, tuntui loogiselta aloittaa pienten ukkojen väritys uudelleen ja parantaa taitojani. Uskoisin tuoreita malleja katsoessani, että onnistuin tässä.
Palvelu oli Avartti tehtävistä helpoin sinänsä, sillä vedin (ja vedän edelleen) Namikalla kerhoja. Jälleen kerran Avartin helppo ja soveltuva tapa antaa osallistujien tehdä osiot omalla tavallaan auttoi suuresti. Muuten aika ei olisi riittänyt kaikkeen siihen, mitä piti saada aikaan. Tavoitteeni oli oppia uutta ja parantaa työni laatua. Toivon, että kerholaistenkin mielestä onnistuin.
Liikunnallinen tavoite olisi ollut vielä vuosi sitten helppoa, sillä pelasin silloin vielä koripalloa. Tämän vuoden tauko koulutyön parantamisen tähden tarkoitti kuitenkin sitä, että jouduin hakemaan jonkun muun liikuntalajin. Salilla käynti vaikutti parhaalta tavalta suoriutua tästä. Hyvä niin, sillä muuten olisin paljon huonommassa kunnossa kun mitä olen nyt. Pääsin tavoitteeseeni jo hieman kolmea kuukautta ennen, mutta en lopettanut vaan asetin itselleni uuden tavoitteen ja jatkoin treenausta. Salilla käynnin lisäksi olen nyt asettanut toisen tavoitteen: yli 3000 metriä Cooper-testissä.
Seikkailuosiosta, joka on vielä kesken, tulee mielenkiintoinen. Suunnitteilla on ensin noin 10 km vaellus, vesistön ylitys kumiveneellä, leiriytyminen joen toiselle puolelle ja siellä yöpyminen. Seuraavana päivän toistetaan mutta tietenkin toisinpäin.
Avartti on vaikuttanut suhteellisen lyhyessä ajassa todella paljon. Ilman Avarttia olisin saattanut menettää yhden hyvän harrastuksen enkä olisi edes lievästi hyvässä kunnossa. Lisäksi, kuten mainitsin jo, seikkailuosio antaa syyn mennä kavereiden kanssa retkelle, mikä on aina hauskaa. Olen jo nyt suunnittelemassa hopeatason tekemistä. Mutta siitä lisää joskus toisten.
Sakari Voutilainen, Helsinki