Pronssitason ryhmä koostuikin partiokavereista. Asiat eivät menneet aivan suunnitelmiemme mukaisesti, sillä ryhmämme hajosi seikkailun jälkeen.
Ainoa ryhmästä Avarttiin jääneenä halusin saattaa loppuun sen minkä olin aloittanut. Etsin Kajaanissa toisen pronssitasoa tekevän ryhmän. Pääsin seikkailemaan Kainuun metsiin vuosi ensimmäisen ryhmän hajoamisen jälkeen uuden ryhmän kanssa. Odottavan aika oli pitkä, mutta en ole katunut hetkeäkään päätöstä Avartin jatkamisesta. Toinen kerta toden sanoo, ja seikkailut menivät moitteettomasti.
Hopeatasolle jatkaminen oli minulle itsestäänselvyys. Harrastukseni ovat tukeneet Avartin tekemistä alusta asti. Ne osiot vaihtuivatkin hopeatasolle siirryttäessä. Klarinetin soitto taitona vaihtui saxofonin soittoon, partiokisojen järjestäminen palveluna isoshommiin ja urheilu pesäpallosta tennikseen. Hopean tekemisen aloitin jo vuonna 2008. Mutkia on ollut matkassa monia. Seikkailuosiosta puuttuu ainoastaan itse seikkailu. Seikkailun suorittamattomuus johtuu huonosta onnesta sekä kotipaikkakuntani pienuuden aiheuttamasta seikkailuryhmien vähäisyydestä. Vastoinkäymiset ovat vain vahvistaneet intoa tehdä Avarttia, ja toivon aina parasta!
Asun tällä hetkellä Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa vanhempieni työni takia. Täällä käyn kansainvälistä koulua. Se, miten lähdin kokemaan uuden maan ja kohtaamaan sen kulttuurin nyt 17-vuotiaana, voidaan selittää monella tekijällä – ja Avartti on yksi niistä. Avartti on antanut minulle rohkeutta tavata uusia ihmisiä, kohdata erilaisuutta ympäristön ja ihmisten muodossa sekä lähteä luulottomasti uusiin haasteisiin. Avartti on avartanut mieltäni, opettanut sekä näyttänyt elämän monimuotoisuuden kaikkine pettymyksineen ja onnistumisineen. Olen tavannut ihmisiä erilaisista lähtökohdista Avartin kautta ja nähnyt maailmaa heidän näkökulmastaan.
Hienointa Avartissa on kaikkien yhteinen päämäärä. Jokaisen uuden ja vanhan avarttilaisen lähtökohta on kehittää itseään ihmisenä. Minulle Avartti on ollut ja on edelleen haaste, jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Jokaisen suoritetun Avarttitason todistus on hieno ja näyttää avarttilaisen kunnioitettavan saavutuksen, mutta ei sitä, mitä itsessään on Avartin tarjoamalla matkalla oppinut. Voin todeta, että olisin ajatusmaailmaltani paljon köyhempi ilman Avarttia.
Matkaa kultatason todistukseen on vielä, ja monia kokemuksia on vielä kokematta. Toivon, että olen Avartissa mukana vielä niin kauan kuin pystyn ja voin joku päivä ohjata nuoria ja auttaa heitä toteuttamaan itseään Avartin parissa.
Anna-Katri Koskivirta
Al Ain, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat / Kajaani