Marika Lehtinen
Terhi Hunnakko
Kaksipäiväinen koulutus tuntui täyttävän osallistujien odotukset, mutta jätti sopivasti myös avoimia kysymyksiä. Mahdollisuus jatkokouluttautumiseen jäikin muhimaan yhden sun toisen mieliin.
Seinäjoen kaupungin nuoriso-ohjaaja Terhi Hunnakolle kosketus Avarttiin oli ensimmäinen. − En ole välttynyt kuulemasta Avartista, mutta vasta nyt koetti ensimmäinen mahdollisuus osallistua koulutukseen, jota voisikin kuvata antoisaksi. Lähdin koulutukseen odottavalla mielellä katsomaan, tarjoaisiko Avartti esimerkiksi uusia työvälineitä ja lähestymistapoja maahanmuuttajaryhmien vetämiseen.
Seinäjoen alueseurakunnan nuorisotyönohjaaja Marika Lehtinen puolestaan lähti hakemaan koulutuksesta tietoa mm. siitä, voisiko Avarttia hyödyntää seurakunnan nuorisotyössä. − Koulutus oli hyvä ja selventävä. Mielenkiintoa löytyy. Nyt vain nyt täytyisi sorvata sopiva malli Avartin ottamiseen osaksi omaa työnkuvaa.
Yhtenä Avartti-koulutuksen olennaisimmista asioista nuorisotyöntekijöille jäi mieleen nuorten oman aktiivisuuden ja toiminnan korostaminen. Kaikkea ei saa eikä tarvitse antaa nuorille valmiina. Sekä Lehtinen että Hunnakko kokivatkin tämän Avartti-ohjelman vahvuudeksi, mutta samalla myös haasteeksi.
− Avartin tekeminen sopii esimerkiksi sellaiselle nuorelle, joka ei vielä ole löytänyt omaa harrastusta tai ”juttuaan”. Mutta mikä olisi paras tapa kohderyhmän tavoittamiseen, ja miten esitellä asian, pohtii Lehtinen. − Entäpä miten löytää jokaiselle se mielekäs tehtävä, jatkaa Hunnakko.
Myös Avartti-toiminnan konkreettinen aloittaminen mietitytti kaksikkoa. − Ehkäpä helpoin ja luontevin tapa olisi aloittaa ns. valmiilla ryhmillä, jotka jo aktiivisesti osallistuvat nuorisotoimen ja seurakunnan toimintaan. − Kontakteja on jo valmiina, meidän roolimme olisi olla toiminnan mahdollistajia. Yhteistyöllä Avartin tekeminen varmasti onnistuisi, päättää Hunnakko.
Mirka Mäki-Kala